Mieheke (1936)

MIEHEKE
Suomi 1936

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Hilja Valtonen
Tuotanto: Matti Schreck / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Tuulikki Paananen, Tauno Palo

1 tunti 15 minuuttia

Ansa Ikosella oli kaksi vaihtoehtoa: lähteä opintomatkalle Venäjälle tai esiintyä Valentin Vaalan erinomaisen hyvin menestyneen Vaimokkeen eräänlaisessa jatko-osassa. Aikaa oli molempiin, mutta ei Suomi-Filmin tuotantopäällikön Risto Orkon mielestä. Ikonen valitsi opintomatkan. Hänen tilalleen Vaalan ohjaamaan Miehekkeeseen valittiin amerikansuomalainen Tuulikki Paananen, erittäin kaunis nainen, jolla ei tosin ollut juurikaan kokemusta filmityöstä. No, tämähän ei Vaalaa ollut ennenkään haitannut.

Vaimokkeen pohjana olleen romaanin kirjoittaneen Hilja Valtosen alkuperäiskäsikirjoituksen ja Vaalan siitä laatiman kuvauskäsikirjoituksen pohjalta syntynyt Mieheke ei ole juoneltaan varsinaisesti jatkoa Vaimokkeelle, vaan pikemminkin toisintoa. Paanasen näyttelemä tyttölapsi pyrkii sihteeriköksi erään naisenkipeän ukkomiehen (Uuno Laakso) firmaan, mutta johtajan tarkka vaimo pitää huolen siitä, ettei yksikään naimaton neiti hänen miehensä sihteeriksi tule. Niinpä tyttö valehtelee olevansa naimisissa, ja kun häntä pyydetään hakemaan miehensä näytille, soveltuu tehtävään kahvilasta löytyvä komea nuorimies (Tauno Palo). Mieheke vaan rakastuu vaimokkeeseensa ihan oikeastikin – ja miksi ei ihastuisi, sillä tyttö on mukava, älykäs, siro ja ehkäpä kaunein tummatukkainen nainen suomalaisen elokuvan kulta-ajan filmeissä (tai koskaan).

Mikäli Paanasen roolissa olisi nähty Ansa Ikonen, olisi se varmaan ollut räiskyvämpi ja ammattitaitoisemmin tehty, mutta pienikokoinen Paananen on roolissaan hänelle sopivalla tavalla passiivinen. Näyttelijänlahjoja hänellä oli toki huomattavasti vähemmän kuin Ikosella, mutta edullinen ulkomuoto on ennen ja jälkeenkin ollut nimenomaan eduksi.

Miehekkeen toimivuuden kannalta tärkeässä osassa on juuri Uuno Laakson näyttelemä johtaja ja tämän tragikoomiset naisseikkailut Regina Linnanheimon näyttelemän, itseään täynnä olevan laulajattaren kanssa. Näiden tiimoilta filmissä pistäydytäänkin Suomi-Filmin konttorissa, ja tuotantopäällikkö Orkokin saa esiintyä valkokankaalla ihan omana itsenään.

Vaimoke oli hyvin korkeatasoinen filmi, mutta Mieheke on aivan turhaan jäänyt sen varjoon. Syynä tähän on tietysti juuri se, ettei Mieheke ole Ansa & Tauno -filmi. Vaala on erinomaisessa iskussa, lavasteet ovat hulppeita ja kerronta vaivatonta, elokuvan rytmi on suorastaan loistava. Tässä on ollut aihe, jonka filmaamiseen Vaala on todella panostanut. Niin ratkiriemukas tämä filmi ei kuitenkaan ole, että viiden tähden teoksesta voitaisiin puhua.

LISÄMATERIAALI

Vaalan ohjaama mainoselokuva Herrain herkku jokamiehen ruuaksi (1936), pääosissa Ikonen ja Tauno Majuri, sekä Hjalmar Löfvingin piirtämä mainosanimaatio SOK Kuu-ukko (1935).

DVD-JULKAISU