POIKA ELI KESÄÄNSÄ
Suomi 1955

Ohjaus: Roland af Hällström
Käsikirjoitus: Roland af Hällström, Jussi Talvi
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi
Pääosissa: Pertti Weckström, Tea Ista, Eila Peitsalo

1 tunti 22 minuuttia

Roland af Hällström oli ohjannut nuorelle Fennada-Filmille kaksi klassikkoromaaneihin perustuvaa menestyselokuvaa, Putkinotkon (1954) ja Ryysyrannan Joosepin (1955), joita seurasi loppuvuodesta 1955 Frans Emil Sillanpään Elämä ja aurinko -romaaniin pohjautuva Poika eli kesäänsä. Nobel-palkittu kirjailija itse johdattelee katsojan tarinansa äärelle elokuvan alussa, jossa hän palaa tuttuihin maisemiin lukemaan kirjaansa meille katsojille. Näin filmi myös päättyy, Sillanpään päättäessä kirjansa ja jatkaessa käveleskelyä supisuomalaisessa maalaismaisemassa.

Elokuvauransa ainoan pääosaroolin tekevä Pertti Weckström näyttelee Eliasta, Helsinkiin maisterinopintoja suorittamaan lähtenyttä nuortamiestä, joka kesällä palaa kotiinsa maaseudulle rakkaan Lyylinsä (Tea Ista) luokse. Lyyli on perinteinen suomalainen tyttö, vaalea neitsyt, hyvyyden perikuva. Samalle seudulle on muuttanut myös tumma viettelijätär, Eila Peitsalon näyttelemä kartanontytär Olga, joka kiinnostaa Eliasta vain siitä yhdestä syystä – samasta, jonka takia Olgakin on hänestä kiinnostunut.

Juhannuksena Eliaksen ja Lyylin rakkaus kokee täyttymyksensä, joka samalla muuttaa elämää rakastavan nuoren tytön kyyniseksi nuoreksi naiseksi. Olgakin on menevä naimisiin hölmöhkön varatuomarinsa kanssa, ja saattaakin käydä niin, ettei Eliakselle jää kesästä muuta kuin lyhyet, katkerankauniit muistot vastakkaisesta sukupuolesta ja sen oikukkuudesta.

Af Hällströmin elokuva on aikansa kotimaiseksi filmiksi hyvin poikkeuksellinen, sillä siinä puhutaan suorasanaisesti naimisesta sanan molemmilla merkityksillä. Jumalaan suhtaudutaan huumorilla, naiset ovat alasti ja koko juhannuskin näyttää olevan keskikesän juhlan sijaan seksikesän juhlaa.

Ohjaajalleen Poika eli kesäänsä jäi eräänlaiseksi jäähyväisteokseksi, sillä vaikka hän ennenaikaista kuolemaansa aiemmin ehti vielä tekemään Minna Canthin novelleista Lain mukaan -elokuvan, on Sillanpää-filmatisointi näistä kahdesta se tunnetumpi ja arvostetumpi. Elokuvakriitikkona ja ensimmäisen suomenkielisen elokuvakirjan kirjoittajana uransa aloittaneesta af Hällströmistä ei aluksi näyttänyt tulevan minkäänarvoista ohjaajaa, sillä esikoisteos Paimen, piika ja emäntä (1938) oli kaikinpuolin epäonnistunut teos. Teuvo Tulion apulaisohjaajana työskenteleminen sitten toi tarvitun avun ja niin af Hällströmin ura lähti aivan toiseenlaiseen suuntaan 1940-luvun puolivälissä Läpi usvan- ja Houkutuslintu-filmien myötä, kulminoituen juurikin Putkinotkoon ja Ryysyrannan Jooseppiin.

Esko Töyrin komeasti kuvaamasta elokuvasta on mainittava myös, että pienessä opettajan roolissa nähdään Eero Leväluoma, joka tulkitsi Nokian rautoihin laittanutta poliisia Valentin Vaalan ohjaamassa Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiset suviyössä (1948).


ELOKUVAA EI OLE JULKAISTU DVD:LLÄ.

Ilmoituksia