AATAMIN PUVUSSA – JA VÄHÄN EEVANKIN...
Suomi 1940

Ohjaus: Ossi Elstelä
Käsikirjoitus: Nisse Hirn
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus (SF)
Pääosissa: Tauno Palo, Sirkka Sipilä, Jalmari Rinne, Leo Lähteenmäki

1 tunti 10 minuuttia


Agapetuksen
(oik. Yrjö Soini) 1920-luvulla ilmestynyt romaani kesäyössä seikkailevista alastomista miehistä ja naisista filmattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1931, jolloin ohjaajan tehtäviä hoiti Jaakko Korhonen ja pääosassa nähtiin Joel Rinne. Korhosen filmatisoinnissa oli vain muutamia äänitehosteita, musiikkiraita ja pari laulua, joten kun ääni tuli ”100-prosenttisena” suomalaiseen elokuvaan, oli Agapetuksen romaani pian filmattavien joukossa. Luonnollisestikin tuotannosta vastasi nyt T. J. Särkän johtama Oy Suomen Filmiteollisuus (SF), jolle Aatamin puvussa – ja vähän Eevankin... ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen Agapetus-filmatisointi.

Lavastaja Ossi Elstelä debytoi ohjaajana tällä lyhyellä ja nopeatempoisella, mutta aiheestaan lopulta varsin vähän irtiottavalla komedialla. Tauno Palo ja Leo Lähteenmäki näyttelevät kahta nuorta miestä, jotka perämoottorillaan (ja siihen kuuluvalla veneellä) matkaavat erästä järveä, kun läheiseltä rannalta heitä kutsutaan. Siellä on asemapäällikkö (Jalmari Rinne, Joelin veli) kauhuissaan, kun hän myöhästyi kuljetuksesta takaisin kaupunkiin ja työhön olisi palattava heti huomenna, muuten junat ajavat päin toisiaan. Kaverukset lupaavat antaa kyydin tälle omalaatuiselle miehelle, mutta perämoottori tekee tenän ja ennen pitkää kaksikko menettää vaatteensa ja asemapäällikkökin housunsa, mielenrauhan lisäksi.

bullitt1t bullitt2t

Juonen sen laajempi esittely tekisi itse filmin katsomisen tarpeettomaksi, sillä erityisen paljon siinä ei tapahdu. Elstelän filmatisoinnin uusintakatselun yhteydessä mieleen palaa väkisinkin Matti Kassilan aiheesta vuonna 1971 ohjaama värifilmatisointi, joka oli huomattavasti sisältörikkaampi ja hauskempi teos. Elstelän elokuvan riisutun sisällön voi ehkä osittain selittää sillä, että Palon roolissa nähtiin alunperin Kaarlo Angerkoski, joka kuoli, ennen kuin filmaukset saatiin päätökseen. Niinpä Palo otettiin hänen tilalleen, ja merkittävä osa elokuvasta piti kuvata uudelleen, onhan tällä päärooli.

Päänäyttelijän kuolema kesken elokuvan kuvausten ei ole ainoa epätavallinen ”piirre” tässä filmissä. Elokuvan naispääosan näyttelevä Sirkka Sipilä kun pääsee tai joutuu – jälleen sen pidemmittä selityksittä – esittelemään alastonta vartaloaan. Ennen 1960-lukua sellainen oli kotimaisessa elokuvassa erittäin harvinaista, ja hieman ihmetyttääkin, että alastoman Sipilän yöllinen voimisteluesitys ei estänyt elokuvan esitysluvan saamista sensuurilta. 1940-luvun Hollywood-elokuvassa vastaavanlainen kohtaus ei olisi tullut kysymykseenkään.

bullitt3t bullitt4t

 Yrjö Nortan kehnojen äänityslaitteiden takia elokuvan ääniraita on yhtä ylä- ja alamäkeä; yksi kohtaus on hiljainen kuin huopatossutehdas, sitä seuraavassa kohtauksessa äänenvoimakkuus on taas korvia vihlovan suuri. Siitä huolimatta, että tässä elokuvassa on vain kaksi interiööriä ja näin ollen lavastuskustannukset ovat olleet tavattoman matalat, on niistäkin lavastuksista huomattavasti suuremmassa osassa oleva putka tehty halvalla ja hutiloiden.

Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, miten Angerkoski selviytyi sittemmin Palolle menneessä roolissa. Hän oli synnynnäinen koomikko, joka epäilemättä olisi vienyt voiton Palosta, vaikka tämäkin tekee roolissaan hyvää työtä. Samaa täytyy sanoa myös Sipilästä ja jopa Rinteestä, jonka ylinäyttelemiselle vetää vertoja vain roolin värikkyys: asemapäällikkö toistelee ”voi semafooria”-toteamuksia, niiskuttaa nenäänsä jotakin sanoessaan ja tekee muutenkin itsestään hyvin suuren numeron suurine nenineen ja pienine silmälaseineen.

Elstelän esikoisohjaus on kepeä ja nopea, viihdyttävä muttei erityisen hauska komedia, jossa olisi ollut ainekset paljon parempaankin.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: Finnkino
  Tekstitys: Ei tekstitystä
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

s

 
Julkaistu DVD:llä vain osana Tauno Palo 100 vuotta -kokoelmasarjan 3. osaa, yhdessä elokuvien SF-Paraati (1940), Kulkurin valssi (1941) ja Hilja – maitotyttö (1953) kanssa.

Osta tämä elokuva

 | 

ILMOITUS

banneri suom

ILMOITUS