Ohjaaja on vaihtunut kesken tuotannon vain muutaman kerran suomalaisen elokuvan historiassa

Åke Lindman. Kuva: Åke Lindman Film-Production Oy

Antti J. Jokisen jääminen sairauslomalle kesken Omerta 6/12 -elokuvan tuotannon vaikuttaa uusimpien lehtiväitteiden mukaan pysyvältä ratkaisulta, mikä tarkoittaisi sitä, että Aku Louhimies ohjaa elokuvan loppuun. Helsingin Sanomien mukaan Jokisen kuvauspäivinä oli joitakin vaaratilanteita.

Ohjaajan vaihtuminen kesken jo alkaneen tuotannon on Suomen elokuvahistoriassa poikkeuksellista, vaan ei ainutkertaista. Edellisen kerran näin tapahtui vuonna 2006, kun Tali-Ihantala 1944 -sotaelokuvaa kuvattiin Åke Lindmanin ohjauksessa. 78-vuotias Lindman sairasti keuhkoahtaumatautia ja kärsi muistiongelmista. Kuvauksissa oli muun muassa panssarivaunuja, joiden kanssa syntyi vaaratilanteita, kun iäkäs ja sairas ohjaaja ei enää hahmottanut kokonaistilannetta.

Päätös ohjaajan vaihtamisesta tehtiin sen jälkeen, kun elokuvan kuvaaja Pauli Sipiläinen ilmoitti, ettei hän jatka työtä Lindmanin toimiessa ohjaajana. Sipiläinen ja Lindman olivat tehneet yhteistyötä yli neljän vuosikymmenen ajan. Uudeksi ohjaajaksi otettiin elokuvan leikkaajaksi palkattu Sakari Kirjavainen, joka oli ohjannut aiemmin yhden koko illan elokuvan. Vaihdon jälkeen Lindman pysyi mukana kuvauspaikalla ja elokuvan krediiteissä hänen nimensä on ensimmäisenä, ennen Kirjavaista.

Ohjaajan syrjäyttäminen oli poikkeuksellista sikälikin, että Lindman oli itse elokuvan tuottaja Åke Lindman Film-Production Oy:nsä kautta. Käytännössä tuottajan tehtäviä hoitivat palkolliset, ei Lindman itse.

Valkoisen peuran kuvauksissa. Mirjami Kuosmanen taustalla, Erik Blomberg edessä keskellä ja Aarne Tarkas hänen oikealla puolellaan. Kuva: KAVI

Valkoinen peura Tarkakselta Blombergille

Lindman oli paikalla myös, kun lyhytikäiseksi jääneen tuotantoyhtiö Junior-Filmi Oy:n pieni kuvausryhmä suuntasi Lappiin talvella 1952. Tekeillä oli Mirjami Kuosmasen käsikirjoittama kauhufantasia Valkoinen peura, jonka ohjaajaksi oli valittu tuotantoyhtiön perustajajäsen Aarne Tarkas ja kuvaajaksi Kuosmasen puoliso, erittäin kokenut Erik Blomberg.

Kuvausryhmä oli jo Lapissa, kun rahat loppuivat kesken ja muu porukka palasi Helsinkiin Blombergin jäädessä paikalle Kuosmasen kanssa. He jatkoivat luontokuvien ottamista ja palasivat sitten Helsinkiin.

– Silloin kävi ilmi, että tämä Junior-Filmin porukka tahtoi tehdä siitä jonkinlaisen eroottisen trillerin, mutta me sanoimme ei [...] Näkemykset erosivat siinä määrin, että he jättivät meidän tehtäväksemme filmin lopettamisen, eivät enää aikoihin sekaantuneet siihen millään tavalla, Blomberg kertoi 1970-luvulla Filmihullun haastattelussa.

Valkoisesta peurasta tuli ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt suomalaiselokuva, se voitti Cannesissa erikoispalkinnon ja Yhdysvalloissa Golden Globen, aloittaen Blombergin lyhyen, mutta korkealaatuisen ohjaajauran. Tarkas puolestaan ohjasi vuosina 1952–1966 peräti 33 pitkää näytelmäelokuvaa.

Se alkoi sateessa ja Aaltoska orkaniseeraa

Vuonna 1951 Suomen Filmiteollisuus Oy tuotti Tauno Palon tähdittämää film noir -henkistä romanttista komediaa Se alkoi sateessa (1953), jonka ohjaajaksi tuottaja T. J. Särkkä valitsi uuden kyvyn nimeltä Eddie Stenberg. Stenberg oli lyhyen ajan sisällä tehnyt Särkän tuotantoyhtiölle kaksi elokuvaa, mutta kesken tämän kolmannen elokuvan kuvausten Särkkä antoi Stenbergille potkut. Tilalle tuli näyttelijä Thure Bahne, jonka ura elokuvaohjaajana jäi muutamaan filmin mittaiseksi ja sekin työ rajoittui lähinnä näyttelijöiden ohjaamiseen.

Syynä Stenbergin potkuihin oli tiettävästi Särkän tyytymättömyys kuvattuun materiaaliin. Valmiin elokuvan ohjaajana kreditoitiin ainoastaan Bahne. Ensi-illan jatkoilla Särkkä kustansi muiden ravintolaeväät, mutta Bahne sai maksaa omansa, koska elokuva oli tuottajan mielestä ”niin pirun huono”.

Muutama vuosi aiemmin Särkkä oli antanut Aaltoska orkaniseeraa -nimisen komedian ohjaustehtävät Edvin Laineelle, joka halusi apulaisohjaajakseen 25-vuotiaan Matti Kassilan. Tuohon aikaan suomalaisten elokuvien tuotannoissa ei juuri koskaan ollut apulaisohjaajia ja silloinkin, kun niitä oli, toimenkuva erosi nykypäivän apulaisohjaajan omasta. Aaltoska orkaniseeraa -elokuvan kohdalla se tarkoitti sitä, että Kassila teki työn ja Laine sai krediitin. 

Kassila kertoi myöhemmin useassa yhteydessä, kuinka Laine vietti kuvauspäivät kesähuvilallaan ja jätti kuvaukset hänen harteilleen. Tästä oli tietoinen myös tuottaja Särkkä, joka Aaltoska orkaniseeraa -elokuvan valmistuttua antoi Kassilalle ensimmäisen oman elokuvan ohjattavaksi.

Roland af Hällström 1940-luvulla. Kuva: KAVI

Roland af Hällström kuoli viimeisenä kuvauspäivänä

Ainutlaatuinen tapauksensa suomalaisen elokuvan historiassa on ohjaaja Roland af Hällströmin kuolema kesken Lain mukaan -elokuvan kuvausten vuonna 1956. Vain 50-vuotias ohjaaja kuoli sydänkohtaukseen elokuvan viimeisiä kuvia otettaessa. Kuvaaja Esko Töyri pani purkkiin loput tarvittavat kuvat, ja krediitti ohjauksesta meni luonnollisestikin yksin af Hällströmille.

Tuotannon kannalta vielä surkeampi tuuri oli syksyllä 1939 ennen talvisodan alkua. Yksi Suomen Filmiteollisuuden kuvausryhmistä vietti kesän kuvaten ulkokuvia pääosin ulkona tapahtuvaan komediaan Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1940), jonka valmiiksi saattamisen kannalta studiossa otettavat sisäkuvat olivat silti välttämättömiä. Pääosaa kesän kuvauksissa näytellyt Kaarlo Angerkoski kuoli lokakuussa 1939 sydänkohtaukseen vain 33-vuotiaana. Elokuvaa ei voitu tehdä loppuun ilman päänäyttelijää, joten koko elokuva kuvattiin uudelleen seuraavana kesänä. Angerkosken korvasi Tauno Palo.

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin -elokuvan ohjasi Ossi Elstelä, joka näytteli keskeistä roolia 1960-luvulla useissa lyhyissä jaksoissa kuvatussa Sensuelassa (1973). Ohjaaja Teuvo Tulio teki elokuvaansa ilman asianmukaista rahoitusta, mikä johti tällaiseen pätkittäiseen tuotantotapaan. Tuliolla oli tähtäimessään ulkomaanmarkkinat, mistä syystä kuvauksissa näyttelijät puhuivat englantia. Suomenkieliset osuudet jälkiäänitettiin vasta 1970-luvun alkupuolella, mutta Elstelä kuoli 66-vuotiaana jo keväällä 1969. Tästä syystä elokuvassa Elstelän repliikit puhuu Uolevi Vahteristo.