Saariston lapset taas saatavilla DVD:llä – värifilmille kuvattu sarja on komeaa katseltavaa
Laivuri ja Pampula.
Saariston lapset on mainio muistutus siitä, miten nopeasti televisiotoiminta kasvoi sekä Ruotsissa että Suomessa. Varsinainen televisiolähetystoiminta aloitettiin Ruotsissa vuonna 1956 ja heti seuraavana vuonna Suomessa. Sattuneesta syystä resurssit olivat naapurimaassa suuremmat kuin täällä, mutta toiseksikaan ei jääty. Ruotsalaiset alkoivat jo 1960-luvun alkupuolella kuvata osan tv-ohjelmistaan väreissä, vaikka virallista siirtymistä värilähetysten aikaan saatiin odottaa vuoteen 1970 saakka. Suomessa tämä siirtyminen tehtiin jo vuoden 1969 puolella, mutta hyvin vähän mitään oli siihen mennessä väreissä kuvattu.
Vuonna 1964 ensiesitetty Saariston lapset on yksi varhaisen ruotsalaisen tv-tuotannon helmistä, jota katsoo mielellään monistakin eri syistä. Teoksenahan se on vallan miellyttävä, Astrid Lindgrenin varta vasten televisioon kirjoittama sarja pienestä Saltkråkanin saaresta Tukholman lähettyvillä. Päähenkilöinä ovat saarelle saapuva perhe Pampula-tyttärineen ja Laivuri-koirineen sekä saaren vakituiset asukkaat. Ei juonta, ei tarinaa, mutta hyvin sydämellistä tunnelmaa ja täydellistä lintukotomaista viattomuutta, joka on sittemmin maailmasta kadonnut. Saariston lapset on myös ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut kiire minnekään.
Olle Hellbomin ohjaama kaksitoistaosainen sarja on kiinnostava myös sen teknisiltä ominaisuuksiltaan. Sarjassa on hyvin paljon ulkokuvia lokaatiossa, mikä tuon ajan tekniikalla oli mahdollista toteuttaa vain filmille kuvaamalla. Television käytössä ollut videotekniikka oli täysin mahdoton juttu lokaatiokuvauksissa käytettäväksi. Saariston lapset oli pakko kuvata filmille myös siitä syystä, koska siitä haluttiin tehdä värillinen.
Yhdysvalloissa kaikki television fiktiotuotannot kuvattiin yksistään filmille pitkän aikaa; äärimmäinen esimerkki on Frendit-sarja, joka kuvattiin alusta loppuun saakka 35-milliselle filmille. Euroopassa resurssit olivat vähäisemmät, samoin kilpailu ja laatustandardit, joten usein studiokuvat kuvattiin videolle ja ulkokuvat pakon sanelemana filmille. Tämä johti siihen, että vähemmänkin tarkkaavainen katsoja erotti ohjelmaa katsoessaan, mikä jakso on kuvattu studiossa ja mikä ei (myös Saariston lapsien kaikki sisäkuvat on otettu studiossa). Toisaalta sen kyllä erotti äänimaailmastakin ja aika lailla kaikesta muustakin. Videotekniikan kehittyessä filmistä luovuttiin sitten kokonaan.
Siispä voidaan todeta, ettei se ole mikään ihme, että 55-vuotias televisiotuotanto näyttää yhä hyvältä. Filmi ei vanhene, vain katsojat.
Saariston lapset -sarja on jälleen saatavilla DVD-tallenteena kolmessa osassa (SF Studios). Alkuperäinen ruotsinkielinen ääniraita.