Haastattelussa Rööperin ohjaaja Aleksi Mäkelä
Elokuvauutiset.fi haastatteli sähköpostitse elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelää hänen uudesta Rööperi-rikoselokuvasta sekä miehen uran alkuvaiheista. Solar Filmsin ja Markus Selinin tuottaman Rööperi-filmin pääosissa nähdään mm. Samuli Edelmann, Jasper Pääkkönen, Peter Franzén, Juha Veijonen ja Pihla Viitala (Ganes, Käsky). Elokuvan ensi-ilta on tammikuussa 2009.
Älä unta nää -televisioelokuva nähdään Ylen ykköskanavalla 24. marraskuuta. Mäkelän ohjaaman ja Selinin tuottaman elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Venla Mäkelä. Pääosissa nähdään mm. Elina Knihtilä, Amanda Pilke, Eppu Salminen ja Outi Mäenpää.
Aleksi Mäkelä Rööperi-elokuvan kuvauksissa maaliskuussa 2008
Rööperi on yhdeksäs pitkä elokuvasi. Miten ja milloin päädyit mukaan elokuvan tuotantoon?
- V2:sen aikoihin [Tom] Sjöberg ja [Harri] Nykänen toivat meille Solariin tulevan haastatteluromaanin käsikirjoituksen ja kysyivät kiinnostusta tehdä aiheesta elokuva. Selin antoi sen mulle luettavaksi ja siinähän se oli.
Elokuvan tuottajana vaikuttaa useiden edellisten ohjaustöidesi tavoin Markus Selin. Miten alunperin päädyit tekemään filmejä Selinin kanssa, ja miltä yhteistyö mielestäsi tuntuu?
Markus näki aikoinaan 90-luvun alussa ensiversion Romanovin Kivistä ja pyysi käymään. Siinä sitten muutama minuutti juteltiin ja ruvettiin miettimään yhteistä projektia. Olin hieman aiemmin tutustunut Vihisen Heikkiin ja pyysin häntä käsikirjoittamaan. Syntyi Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat. Sen jälkeen ollaan Markuksen kanssa yhdessä elokuvia ja muuta sälää painettu 15 vuotta ja hyvältä se toistaiseksi tuntuu.
Filmin päärooleissa nähdään jälleen tuttuja Mäkelä-elokuvien kasvoja; Samuli Edelmann, Juha Veijonen, Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti ja Peter Franzén. Miksi käytät filmeissäsi usein samoja näyttelijöitä, ja mitä mieltä olet siitä, että kotimaisissa elokuvissa pyörivät samat kasvot niin kameran edessä kuin takana?
Se vaan tuntuu, että samat naamat siellä pyörii. Suurin osa leffoista tehdään kuitenkin ihan ilman noita edellä mainitsemiasi näyttelijöitä, mutta jotkut elokuvat ovat vain enemmän esillä ja saavat katsojat liikkeelle. Isoa osaa kotimaisista elokuvista näkee hyvin harva, ne jäävät vähälle media-ajalle ja tästä syntyy käsitys vakionaamoista.
Toisaalta ei Rolling Stoneskaan vaihda soittajia joka levylle.
Oliko sinulla käsikirjoitusta lukiessasi mielessä heti näyttelijät rooleille, vai pohditteko pidempäänkin sopivia näyttelijöitä rooleihin? Elokuvassa nähdään myös vähemmän tuttuja elokuvanäyttelijöitä, kuten Pihla Viitala ja Kristo Salminen - onko mitään kerrottavaa näiden roolien ”miehittämisestä”?
Nyt pitää muistaa, että itse romaanissa on henkilöitä puolen sataa ja elokuvassa päähenkilöitä vain muutama, joten käsikirjoitusta lukiessani olin jo ollut sitä muokkaamassa vuoden verran. Roolivalinnat teen itsenäisesti, osa näyttelijöistä mm. Edelmann ja Franzen olivat mukana jo ennen käsikirjoitusvaihetta ja roolit räätälöitiin heille. Elokuvassa on kuitenkin rooleja enemmän kuin Mäkelä-elokuvien kasvoja, joten jouduin tietysti hakemaan monia uusia kasvojakin. Sehän vaan on mukavaa. Myös kuvausryhmämme on pääosin ollut mukana jo vuosia ja tähän pätee sama sääntö kuin näyttelijöihin: Miksi vaihtaa voittavaa hevosta?
Minkälainen elokuva Rööperi on ja keille se on suunnattu? Koko perheen elokuvaksi sitä tuskin voi kutsua?
Ikäraja tulee todennäköisesti olemaan 15, joten siitä ylöspäin tervetuloa.
Onko mitään hauskoja ja/tai ”mehukkaita” tarinoita Rööperi-filmin tekemisestä?
On tietenkin, muttei niitä kerrota.
Miten mielestäsi vaikuttaa suomalaiseen elokuvatarjontaan se, että periaatteessa vain elokuvasäätiön tukemat filmit voidaan tehdä?
Kyllähän mitkä vaan filmit voidaan tehdä, kyse on vaan aika kalliista kulttuurin muodosta ja se tietysti rajoittaa teatterielokuvien määrää. Nykyelokuvien budjeteista säätiön osuus vaihtelee neljänneksestä kolmannekseen kokonaisbudjetista, eli muutakin
rahoitusta pitää luonnollisesti saada. Suuria omia riskejä voi ottaa vain tuottaja, joka uskoo isoon menestykseen teattereissa. Rööperi-elokuva sai säätiöltä sata tuhatta euroa tukea, joten suurin osa rahoituksesta tulee muualta.
Suomalaisten elokuvien budjetit ovat kengännauhaluokkaa, jos verrataan Hollywoodiin, tai edes niihin eurooppalaisiin maihin, joissa elokuvia arvostetaan. Miltä tuntuu jokaista elokuvaa tehdessä tehdä kompromisseja, jotta pysytään pienen budjetin rajoissa?
Suunnitellaan elokuvat budjetin mukaan, niin vältytään kompromisseilta. Amerikassa tehdään vuosittain tuhat elokuvaa ja vain murto-osassa puhutaan kymmenistä miljoonista dollareista.
Rööperi saa ensi-iltansa jo tammikuussa, joten onko sinulla uusia projekteja ensi vuodeksi? Huomasin Renny Harlinin Cleaner-elokuvan lopputeksteistä sinun nimesi, oletko kenties mukana myös Mannerheim-elokuvan teossa?
En ole mukana Mannerheim-elokuvassa. Uusia projekteja on kasapäin, katsotaan mikä niistä johtaa tuotantoon.
Peter Franzén ja Kari Hietalahti.
Elokuvasi ovat usein hyvin ”hollywoodimaisia” toimintafilmejä, joiden päätarkoituksena on viihdyttää, eikä välttämättä tarjota suuria ajatuksia tai syvällistä sanomaa. Ohjaatko siis mieluummin viihde- kuin ”vakavammin otettavia” elokuvia?
Mielestäni on olemassa vain hyviä ja huonoja elokuvia ja ohjaan mielelläni hyviä. Viihde itsessään ei sulje pois suuria ajatuksia tai syvällistä sanomaa.
Älä unta nää -televisioelokuva on tulossa televisiosta 24. marraskuuta. Elokuvasta on ollut hyvin vähän tietoa medioissa. Mitä mieltä olet siitä, että kotimaiset TV-elokuvatuotannot tulevat ja menevät, eikä niistä juurikaan puhuta?
Se on tietysti sääli, mutta toisaalta televisiosta tulee niin paljon tavaraa, ettei kaikkea voi jatkuvasti ja pitkään mainostaa.
Miten TV-elokuvan tekeminen eroaa mielestäsi teatterielokuvan tekemisestä?
Ohjaajan näkökulmasta ei mitenkään.
TV-elokuvat saavat yleensä välittömästi ainakin kohtuulliset katsojamäärät, uskotko tämän vaikuttavan siihen, että televisioelokuvia tehdessä ei välttämättä panosteta niinkään laatuun kuin teatterielokuvia tehdessä, koska yleisömenestys on jo tavallaan taattu?
Uskon että laatuun panostetaan resurssien puitteissa. Pitkän elokuvan budjetti voi olla kymmenkertainen tv-elokuvaan verrattuna, joten siinä se laatukin saattaa erottua.
Olet alle neljäkymmentävuotias, jonka ”tilillä” on yhdeksän pitkää näytelmäelokuvaa, joista osa on rikkonut katsojaennätyksiä ja monet olleet vuoden katsotuimpia kotimaisia. Onko sinulla enää mitään saavutettavaa?
Jos ei ole mitään saavutettavaa voi lyödä hanskat naulaan. Tämä on minulle ammatti, jolla myös perheeni elätän, joten siinä riittää vielä saavutettavaa.
Monikaa esittävä Pihla Viitala.
Jos näin saa sanoa, niin olet ehkä suomalaisen elokuvan ”uusi” Ere Kokkonen. Mies, joka on ammattilainen ja pystyy ajoittain erinomaisiin suorituksiin (Häjyt), ja jonka elokuvia valtavat yleisömassat käyvät kerta toisensa jälkeen katsomassa, mutta jota kriitikot eivät arvosta. Miltä tällainen ristiriita tuntuu; kriitikot vihaavat, yleisö rakastaa?
En koe sitä ristiriitana. Kriitikot tekevät omaa työtään, minä omaani ja molempien tehtävä on palvella yleisöä. Itse koen siinä onnistuneeni.
Kuka on suosikkiohjaajasi, ja miksi juuri hän? Entäpä suosikkielokuvasi, ja miksi juuri se?
Ikuisuuskysymys, johon on vaikea antaa vastausta. Chaplinista Scorseseen lienee yleinen vastaus?
Et ole tehnyt ensimmäistäkään puhdasta draamaelokuvaa; onko rikos ja toiminta enemmän sinun genresi, vai oletko kenties ”leimautunut” tietynlaisen genren ohjaajaksi?
Kai mä sitten olen, jos niin sanotaan.
Toteutumattomia unelmia tai hankkeita, jotka haluaisit saada tehdyksi?
No vaikka sen puhtaan draamaelokuvan.
Hetki sitten avatuilla nettisivuillamme on ollut jo jonkin aikaa kysely, jossa haetaan Aleksi Mäkelän parasta elokuvaa. Mikä sinun mielestäsi on paras elokuvasi, ja miksi?
En ota kantaa. Kaikki ovat omalla tavallaan rakkaita.
Olet urallasi työskennellyt useiden mielenkiintoisten ja tunnettujen ihmisten ja elokuvien parissa. Minkälaisia muistoja sinulla on esimerkiksi Spede Pasasen kanssa työskentelystä tai vaikkapa pikkurooleistasi Kummeli kultakuume- ja Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva -elokuvissa?
Pääsääntöisesti aivan helvetin hauskaa on ollut.
Lopuksi vielä onnittelut lähestyvän syntymäpäivän johdosta. Kenties suuret juhlat tulossa?
Olen yleensä juhlinut elokuvien ensi-illoissa ja synttärit jääneet vähän lapsipuolen asemaan.
Haastattelu NJ/Elokuvauutiset.fi, kuvat Solar Films / Jan Granström