Kauriinmetsästäjän kuvaaja Vilmos Zsigmond on kuollut

kauriinmetsastaja
Robert De Niro elokuvassa Kauriinmetsästäjä (1978). United Artists.

Muun muassa Kauriinmetsästäjän (1978) kuvaajana tunnettu Vilmos Zsigmond kuoli tammikuun 1. päivänä 85 vuoden ikäisenä. Zsigmond oli syntynyt Unkarissa 16. kesäkuuta 1930.

Zsigmond kouluttautui elokuvaajaksi kotimaassaan. Unkarin kansannousun alettua vuonna 1956 Zsigmond ja hänen ystävänsä László Kovács kuvasivat kansannouhun kehitystä koulusta lainaamallaan 35 mm -kameralla. Kaksikko lähti kehittämään filmiä Itävaltaan, josta he vuoden 1957 puolella lähtivät Yhdysvaltoihin. Vuonna 1962 Zsigmond sai Yhdysvaltain kansalaisuuden ja vietti maassa koko loppuikänsä. Kovácsista (1933–2007) tuli hänestäkin arvostettu elokuvaaja, jonka kuvaamia filmejä ovat mm. Rajut kuviot (1970), Ottaaks' päähän? (1973), Paperikuu (1973), New York, New York (1977) ja Ghostbusters – haamujengi (1984). Kovácsin ja Zsigmondin ystävyys ja yhteistyö jatkui vuosikymmenten ajan.

Zsigmondin ura yhdysvaltalaisen elokuvan palveluksessa alkoi Fairway International Pictures -yhtiön tuottamien B-elokuvien parissa. Ensimmäisen A-luokan elokuvansa Zsigmond teki vasta 1970-luvun alussa, kun Robert Altman palkkasi hänet kuvaamaan McCabe & Mrs. Miller -lännenfilminsä (1971). Erinomaisista arvosteluista huolimatta Altmanin elokuva ei saavuttanut suurta yleisönsuosiota, kun taas Zsigmondin kuvaama ja John Boormanin ohjaama Syvä joki (1972) oli maailmanlaajuinen suurmenestys. Altmanin ja Zsigmondin yhteistyö jatkui Sairailla mielikuvilla (1972) ja suuresta arvostuksesta nauttivalla neonoirilla Pitkät jäähyväiset (1973). Samana vuonna Pitkien jäähyväisten kanssa Zsigmond kuvasi myös Jerry Schatzbergin draamafilmin Variksenpelätin (1973); yhteistyö Schatzbergin kanssa jatkui vielä kahdella filmillä.

mccabemrsmiller
Warren Beatty elokuvassa McCabe & Mrs. Miller (1971). Warner Bros.

Kovat ratsastajat (1974) aloitti Steven Spielbergin ja Zsigmondin yhteistyön, joka jatkui vielä Kolmannen asteen yhteydellä (1977). Samana vuonna Tähtien sodan kanssa valmistunut Kolmannen asteen yhteys toi Zsigmondille tämän uran ainoan Oscar-palkinnon. Zsigmondin seuraava suurmenestys oli Michael Ciminon ohjaama Kauriinmetsästäjä (1978), joka Spielbergin filmin tavoin saavutti suuren yleisönsuosion sekä palkittiin viidellä Oscarilla. Kauriinmetsästäjän kuvauksesta Oscar-ehdokkuuden saanut Zsigmond kuvasi myös Ciminon seuraavan elokuvan, Portin ikuisuuteen (1980), josta tuli surullisenkuuluisa taloudellinen epäonnistuminen, mutta jonka arvostus on sittemmin kasvanut.

Zsigmond sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa Mark Rydellin ohjaamasta draamafilmistä Kun joki tulvii (1984). Hän kuvasi Rydellin elokuvista myös Iltaloman (1973), The Rosen (1979) ja Käännekohdan (1994). Neljännen ja viimeisen Oscar-ehdokkuutensa Zsigmond sai Brian De Palman Mustasta dahliasta (2006), joka oli ohjaaja–kuvaaja-kaksikon neljäs yhteistyö. Zsigmond oli kuvannut De Palman ohjauksista myös Naisen kahdet kasvot (1976), Blow Out – viimeisen todistajan (1981) ja Turhuuksien rovion (1990).

Zsigmondin kuvaamia elokuvia ovat myös George Millerin Noidat (1987), Phillip Noycen Taivaansilpoja (1993), Richard Donnerin elokuvat Maverick (1994), Ammattitappajat (1995) ja Aikamatka (2003), Sean Pennin Emily on poissa (1995) ja Kevin Smithin Jersey Girl (2004). Zsigmondin viimeinen tärkeä yhteistyökumppani oli Woody Allen, jonka elokuvista hän kuvasi Melinda & Melindan (2004), Cassandra's Dreamin (2006) ja You Will Meet a Tall Dark Strangerin (2010). Uransa viimeisinä vuosina hän kuvasi vain muutamia pienen budjetin elokuvia, jotka jäivät ilman laajaa levitystä.

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).