Suotorpan tyttö (1940)

SUOTORPAN TYTTÖ
Suomi 1940

Ohjaus: Toivo Särkkä
Käsikirjoitus: Toivo Särkkä
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus
Pääosissa: Regina Linnanheimo, Tauno Palo

1 tunti 6 minuuttia

Toivo Särkän vuonna 1940 ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama Suotorpan tyttö perustuu ruotsalaisen Selma Lagerlöfin (1858–1940) romaaniin Tösen från Stormyrtorpet, josta tehtiin kaikkiaan kuusi filmatisointia, mm. vuonna 1917 Victor Sjöströmin ja vuonna 1935 Douglas Sirkin ohjaamana.

Huolimatta filminsä alle 70-minuuttisesta kestosta, ei Särkkä ole saanut elokuvaansa juurikaan sisältöä. 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvassa tarinassa erään maaseutukylän puhtoinen arki on tahraantunut, kun Suotorpan Helgaksi kutsuttu nuori nainen (Regina Linnanheimo) on tehnyt syntiä ja saanut aviottoman lapsen erään tilallisen (Joel Rinne) kanssa. Elatusapuasiaa käsitellään käräjillä, mutta lapsen isä ei aio tunnustaa isyyttään ja on valmis tekemään väärän valan, jonka estääkseen Helga vetää kanteen pois.

Helgan maine rehellisenä ihmisenä palautuu kylän ihmisten keskuudessa, mutta ei suurtilallisten ainoana, hemmoteltuna tyttärenä kasvaneen Hildurin (Ester Toivonen) silmissä. Käräjien jälkeen Helga on saanut paikan Lehtolan Maurin (Tauno Palo) tilan piikana, josta Maurin tuleva vaimo Hildur aikoo Helgan häätää. Ennen häitä Mauri joutuu itsekin osalliseksi skandaaliin, kun hänen epäillään humalapäissään tappaneen miehen. Tragedia tuo esiin ihmisten todelliset luonteet.

Roolituksessa Särkkä on noudattanut tuttua kaavaansa. Elegantin, mutta kylmän ja tunneköyhän vaimoehdokkaan rooliin on palkattu Miss Eurooppana tunnetuksi tullut Ester Toivonen, kun taas hienona suomalaisena naisena nähdään vaaleatukkainen, köyhä tyttö, joka toivoisi vain rakkautta ja maailmanrauhaa. Ehkä Särkän mielestä Toivosen rinnalla Linnanheimo hävisi kauneudessa, mutta mielipiteessään hän olisi ollut ainoa. Toivonen kyllä replikoi varsin luontevasti, vaikka ei sen suurempia näyttelijälahjoja omannutkaan; hänen tehtävänsä oli olla kaunis ja etäinen, joka häneltä onnistui helposti juuri näistä mainituista syistä.

Ajalle ja tuolloiselle tyylilleen uskollisesti Särkkä on antanut näyttelijöilleen teatraalisia repliikkejä, joita Tauno Palo kumppaneineen yrittää parhaansa mukaan tulkita. Linnanheimo puolestaan katselee jatkuvasti ohi vastanäyttelijöidensä silmien, jonka ilmeisesti pitäisi kuvata sitä kuinka hänen roolihahmonsa puhuessaan näkee kaiken mielikuvituksessaan menevän kuten on suunniteltu ja puhuttu. Suotorpan Helga on Linnanheimon myöhempiin rooleihin nähden hänelle ominainen, olihan hän Teuvo Tulionkin elokuvissa nainen, joka on iloinen vain joutuessaan kärsimään.

Miss Eurooppa -kilpailun voittaneen Ester Toivosen roolihenkilö on jälleen elegantin, mutta kylmän ja tunneköyhän vaimoehdokkaan roolissa. Ehkä Särkän mielestä Toivosen rinnalla Linnanheimo hävisi kauneudessa, vaikka todellisuus oli kaukana siitä. Toivonen kyllä replikoi varsin luontevasti, luontevammin kuin Tauno Palo.

Kuvalliselta toteutukseltaan Marius Raichin kuvaama filmi on varsin pätevä ja kuvallinen jatkuvuus onnistunutta. Kokonaan kirkkaassa päinvalossa tapahtuva filmi hyödyntää runsaasti ulkokuvia, joka tuo sisältököyhään ja kömpelösti replikoituun filmiin raikkaan tuulahduksen. Erityisen hyvin on onnistuttu elokuvan lavastuksessa.

Mainittakoon vielä, että Suotorpan tyttö sai elokuvateattereissa reilut 693 000 katsojaa.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaistu DVD:llä vain osana Tauno Palo 100 vuotta -kokoelman seitsemättä osaa.