Likainen pommi (2011)

LIKAINEN POMMI
Suomi 2011

Ohjaus: Elias Koskimies
Käsikirjoitus: Elias Koskimies
Tuotanto: Jarkko Hentula
Pääosissa: Malla Malmivaara, Jussi Vatanen, Iida Lampela

1 tunti 20 minuuttia

Muistan joitakin vuosia sitten vilkaisseeni näköradiota itsenäisyyspäivänä, ennen Linnan pönötysjuhlien alkamista. Sieltä tuli Presidentin kanslia -nimisen televisiosarjan jakso, jota vilkaistua heräsi lähinnä kaksi kysymystä: miksi tällaista esitetään itsenäisyyspäivänä ja miksi tällaista roskaa tehdään tv-lupamaksajien rahoilla.

Syksyllä teattereihin tuli Likaiseksi pommiksi nimetty, satiirina mainostettu elokuva. Sen ohjaaja-käsikirjoittaja Elias Koskimies on vastannut samoista tehtävistä myös Presidentin kanslia -sarjassa. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, vaikka toisaalta elokuvan teaseri lupasi ainakin erilaista jos ei hyvää huumoria tarjoavan elokuvan. Huumori ei kuitenkaan maksavaan yleisöön purrut, kun katsojia kertyi vain seitsemän tuhatta ja filmi poistui nopeasti teattereista. Tuottajan kommentit elokuvasta ennen sen lehdistökirjasesta saivat lukijan ihmettelemään yhtä jos toistakin.

Huono yleisömenestys (”kyllä kansa tietää”) ja kriitikoiden murskaavat arvostelut (”kyllä kriitikko tietää”) eivät valaneet uskoa Likaiseen pommiin. Kun filmin lopulta laittoi pyörimään (teatteriin asti kun sitä ei viitsinyt lähteä katsomaan, koska yksinään sen voi katsoa kotonakin), tempaisi se kuitenkin mukaansa heti. Koskimies on onnistunut.

Satiirina Likaista pommia voi kuin voikin pitää. Levy-yhtiön ja sen pr-koordinaattori Mirccun (Malla Malmivaara) arkea kuvaava elokuva on heti alusta asti yhtä ärsyttävä kuin elämä itse. Erityisen hyvin tämä korostuu puhetavassa, joka on täynnä niinku-tyylisiä täytesanoja sekä englanninkielisiä lainasanoja, jotka on ”niinku been there, done that”. Sitten mukaan tulevat pikavipit, julkisuudenhakuisuus, teinityttöjen kiinnostus tarjota persettä vanhemmille miehille ja vanhempien miesten halu ottaa sitä vastaan, itseään täynnä olevat uraihmiset sekä oikeastaan kaikki, mikä nyt elämässä saattaa sapettaa. Paitsi tietysti oikeat ongelmat.

Koskimies on onnistunut tekemään jopa toimivaa, äärimmäisen absurdia ja alatyylistä huumoria, mutta myös vetänyt lukuisia vesiperiä. Erityisen hauskaa se ei ole, kun yht'äkkiä kesken kokouksen ryhdytäänkin puhumaan japaniksi talvisodan hengestä, kuten ei myöskään se, että elokuvan aloittava vitsi siitä kuinka jokaisesta elokuvan näytökseen myydystä lipusta lahjoitettaisiin pieni summa valaiden hyväksi pilataan sillä, että läpi elokuvan kuultava kertojaääni toteaa heti vitsin perään, että vitsi vitsi. Ihan kuin sitä ei katsoja itse olisi tajunnut.

Malla Malmivaara on ilmiömäinen Mirccuna – suomalaisen elokuvan roolissa, jossa on kerrankin jotakin, mistä näyttelijä voi jotain luoda. Samaa voi sanoa myös PD:n roolista, jota tulkitseva ensikertalainen Iida Lampela on niin ikään erinomainen. Hyviä ovat myös muiden roolien näyttelijät, vaikka roolihahmot eivät niin erikoisia olekaan. Parhaiten Koskimies on onnistunut juuri näyttelijäohjaajana – tai näyttelijävalinnoissa.

Mirccu on hyvin ujo, epävarma, hiljainen esiteini aikuisen naisen ruumiissa, joka työskentelee levy-yhtiössä. Kun katselee tämän yhtiön ihmisiä, voi hyvin ymmärtää, mitä Edvard Munch ajatteli maalatessaan Huudon. Muutaman tehtävän mokattuaan Mirccu saa viimeisen mahdollisuuden yhtiön vähintään biseksuaaliselta johtajalta, suomenruotsalaiselta Martinilta (Jukka Puotila). Mircun on lanseerattava uusi teinisensaatio, PD eli Prinsessa Diana. PD on viisitoistavuotias rääväsuinen teinityttö, jonka vanhemmat eivät enää kestäneet tätä, vaan antoivat laulua harrastavan tyttärensä levy-yhtiölle ja vieläpä maksoivat päästäkseen eroon hänestä. Myöhemmin elokuvassa PD kuitenkin edelleen asuu vanhempiensa luona. Erikoista.

PD on pikkudiiva, Mirccu taas seinäruusu. Luvassa on tragediaa komedian muodossa. Kertoisin tarkemmin, mutta en muista. Koskimiehen televisiokerronta kun pitää huolen siitä, ettei elokuvan loputtua sen tapahtumista muista yhtikäs mitään. Ehkä parempi niin.

LISÄMATERIAALI

Teaseri ja traileri sekä musiikkivideo.

DVD-JULKAISU