Serenaadi sotatorvella eli sotamies Paavosen tuurihousut (1940)

SERENAADI SOTATORVELLA ELI SOTAMIES PAAVOSEN TUURIHOUSUT
Suomi 1940

Ohjaus: Toivo Särkkä
Käsikirjoitus: Toivo Särkkä, Orvo Kärvönen
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus
Pääosissa: Kaarlo Angerkoski, Ansa Ikonen, Tauno Palo

1 tunti 22 minuuttia

Topiaksen eli Toivo Kauppisen näytelmän pohjalta syntynyt Serenaadi sotatorvella eli sotamies Paavosen tuurihousut on yksi SF-studion varhaisista sotilasfarsseista, jonka ohjauksesta vastasi yli 700 000 katsojaa saaneen Rykmentin murheenkryynin (yhteisohjaus Yrjö Nortan kanssa) tavoin studion johtaja Toivo Särkkä. Särkän ohjauskyvyt olivat tätä filmiä tehtäessä vasta kehittymässä, vaikka ei Serenaadia sotatorvella voi syyttääkään sellaisesta jähmeydestä kuin monia muita SF:n varhaita elokuvia, eritoten Wilho Ilmarin filmejä, jotka olivat filmattua teatteria.

Siis siitä huolimatta, että Särkkä filmasi teatterinäytelmän, on hän tehnyt teoksen maailmasta lavean, jossa vieläpä valtaosa tapahtumista sijoittuu ulkosalle. Tauno Palo tulkitsee nuorta ja ylpeää majuria, joka on rakastunut nuoreen leskirouva Oiliin (Ansa Ikonen), jota myös naapurissa asuva naismainen kanttori (Jalmari Rinne) yrittää kosiskella siinä kuitenkaan tippaakaan onnistumatta. Kun majuri päättää jälleen järjestää sotaharjoitukset kartanon läheisessä maastossa, pääsee hän yrittämään uudelleen Oilin rakkauden voittamista, vaikka toisin yrittääkin alaisilleen väittää. Kartanon mailla lempii myös sotamies Paavonen (Kaarlo Angerkoski), joka ihastuu talon piikaan (Siiri Angerkoski).

Paavonen on savolaisesti huastava puhelias mies, joka on luonnostaan niin positiivinen ja iloinen, ettei hänen kaltaisiaan oikeassa elämässä juuri koskaan tule vastaan. Siksi hän onkin saanut pääosan tästä filmistä eikä suotta, sillä Kaarlo Angerkosken roolisuoritus on täysosuma. Samaa ei voi sanoa Palosta, mutta tyhjästä onkin paha nyhjäistä – rooli on kaikkea muuta kuin kiinnostava.  Ikonenkaan ei juuri pääse kykyjään koettelemaan, mutta on kuitenkin kauneimmillaan. Ikosen myöhempi puoliso Rinne tekee Aatamin puvussa – ja vähän Eevankin... -filmin (1941) kaltaisen koomisen roolin, jollaista hänen veljensä Joel Rinne ei varmasti koskaan olisi suostunut, osannut eikä halunnut näytellä. Hän oli sellaiseen liian arvokkaan oloinen.

Tarinaltaan Serenaadi sotatorvella on siis hyvin köyhä, lähinnä se kuvaa vain kahta orastavaa rakkaussuhdetta sekä tarjoilee mieltä lämmittävän sivuosaroolin Toppo Elonperälle, joka näyttelee viimeisiä vuosiaan elävää vanhaa sotilasta, jolle sotapoikien kanssa jutusteleminen on kaikki kaikessa. Oikeassa elämässä Elonperä ei kuitenkaan elänyt viimeisiä vuosiaan vaan kuoli vasta 1953, mutta sen sijaan Kaarlo Angerkoski sai kohtalokkaan sydänkohtauksen jo ennen Serenaadin sotatorvella valmistumista ja kuoli vain 33-vuotiaana.

Ihme kyllä, Serenaadissa sotatorvella -elokuvassa ei nähdä kotimaisten sotilasfarssien tutuimpia kliseitä: yksikään mies ei pukeudu naiseksi eikä kukaan mies naiseksi. Ehkä se olisi kuitenkin tuonut lisämakua tähän hyvää viihdettä tarjoavaan, mutta lopulta liiankin sisältököyhään filmiin. Elokuvan nimi lienee kotimaisen elokuvan historian pisin.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaistu DVD:llä vain osana Tauno Palo 100 vuotta -kokoelmasarjan 6:tta osaa.