Näkymätön Elina (2002)

ELINA – SOM OM JAG INTE FANNS
Ruotsi / Suomi 2002

Ohjaus: Klaus Härö
Käsikirjoitus: Jimmy Karlsson, Kjell Sundstedt
Tuotanto: Charlotta Denward, Anders Landström
Pääosissa: Natalie Minnevik, Bibi Andersson

1 tunti 14 minuuttia

Kerstin Johansson i Backen vuonna 1979 ilmestyneen romaanin pohjalta syntynyt Näkymätön Elina (2002) oli ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö Klaus Häröltä. Tänä päivänä 40-vuotias Härö on tunnetusti maan merkittävimpiä ohjaajia, jonka töihin lukeutuvat myös Äideistä parhain (2005), Uusi ihminen (2006) ja Postia pappi Jaakobille (2009). Näkymättömän Elinan kansainvälisen festivaalimenestyksen (mm. Berliinin elokuvajuhlien palkinto parhaasta esikoiselokuvasta) jälkeen ei olekaan ihme, että Härö on saanut tehdyksi taiteellisesti vaativia elokuvia ja saaden niistä jopa yleisön kiinnostumaan, toisin kuin monet muut ”taideohjaajat” (hyvä elokuvahan on aina taidetta). Jusseista Näkymätön Elina ei päässyt kilpailemaan, koska se oli enemmän ruotsalainen kuin suomalainen filmi.

Näkymätön Elina on debyyttiohjaukseksi harvinaisen hallittu ja selkeästi ohjaajansa elokuva. Jo tällä esikoisfilmillään Härö osoittaa olevansa nykypäivänä ainutlaatuinen elokuvantekijä, sillä hänen tarinansa ja ihmisensä ovat aina vahvasti sidoksissa molempiin maihin, Suomeen ja Ruotsiin. Tarinankertojana Härössä on paljon samaa kuin Rauni Mollbergissa ja Åke Lindmanissa, joiden elokuvien visuaalisen tyylin, näyttelemistavan ja aihepiirin luonnollinen jatke ja jatkaja Härö on. Yhteistä Härön elokuvilla on tietysti myös Ingmar Bergmanin töihin, mutta ensisijaisesti hänen elokuvansa kuitenkin tuovat mieleen Mollbergin filmit kuten Maa on syntinen laulu (1973), Milka (1980) ja Tuntematon sotilas (1985) sekä Lindmanin elokuvat kuten Myrskyluodon Maija (1976) ja Lapin kullan kimallus (1999), mutta ei suinkaan Lindmanin varhaisia SF-kauden ohjaustöitä. Härön elokuvan vahvan kokonaisuuden luovat omalta merkittävältä osaltaan Tuomas Kantelisen musiikki ja Jarkko T. Laineen kuvaus.

Bergmanilta Härö on ”lainannut” myös Näkymättömän Elinan tähtinäyttelijän, Bibi Anderssonin. Andersson tekee hienon roolisuorituksen katkerana vanhana opettajarouva Holmina, joka on oppilailleen samanlainen tyranni kuin Kustaa III oli alamaisilleen, josta luokassa luetaan. Erityisesti Holmin silmätikuksi joutuvat ne, jotka eivät hiljaisina alistu hänen kuriinsa. Tällainen on myös Elina (Natalie Minnevik), kymmenvuotias vaalea tyttö, joka nuoresta iästään huolimatta puhuu sekä ruotsia että suomea.

Elina elää köyhyydessä yhdessä kuvankauniin, ankarasti työtä paiskivan äitinsä (Marjaana Maijala) ja kahden pikkusiskonsa kanssa, joista vanhempi on Elinan kanssa samalla luokalla ja nuorempi on vasta sylivauvaikäinen. Juuri isänsä menettänyt Elina on luonnonlapsi, jonka Holm yrittää saada puhumaan ”kaunista ruotsia” ja hylkäämään sekä kaiken suomalaisuuden itsessään että oman tahtonsa. Tähän tyttö ei suostu, joka aiheuttaa jatkuvia ja alati pahenevia ongelmia sekä koulussa että kotona. Kouluun saapuva uusi miespuolinen opettaja Einar (Henrik Rafaelsen) on kuitenkin lupaus muutoksesta – ja ihmisenä vastaa sitä, minkälaisen kuvan Häröstä itsestään on saanut.

Anderssonin lisäksi myös Minnevik, Maijala ja Rafaelsen suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Elinan rooli on tähän mennessä jäänyt Minnevikin ainoaksi suureksi valkokangasrooliksi, vaikkakin nyt 19-vuotias Minnevik onkin jatkanut elokuvanäyttelemistä. Maijala puolestaan on nähty sittemmin myös Härön Äideistä parhaimmassa.

Näkymätön Elina on suuri elokuva pienten ihmisten suurista vastoinkäymisistä, jotka ovat yhtä paljon ja ehkä enemmänkin osa elämää kuin ne onnelliset tapahtumat. Vuoden 1952 Pohjois-Ruotsiin sijoittuvassa filmissä syksy on masentavimmillaan, mutta Härön maailmankuva ei ole: elokuva on toiveikas ja satumainen kertomus itsenäistymisestä ja omana itsenään pysymisestä siitäkin huolimatta, että sinua väkisin yritetään sovittaa johonkin tiettyyn muottiin. Elokuvan viimeinen kuva on kuin Teuvo Tulion Hornankosken (1949).

Näin jälkiviisaana on helppo todeta Härön lunastaneen kaikki ne odotukset, mitä Näkymätön Elina asetti. Siitä huolimatta, että Äideistä parhain, Uusi ihminen ja Postia pappi Jaakobille olivat kaikki menestyksiä, ei Härön merkittävyyttä nimenomaan suomalais-ruotsalaisten tai ruotsalais-suomalaisten tarinoiden kertojana ole huomattu. Nimeähän yksikin toinen (nykypäivän) ohjaaja, joka tekee samaa kuin Härö.

LISÄMATERIAALI

Härön vuonna 1999 valmistunut ruotsinkielinen lyhytelokuva Yölento on erinomainen pieni filmi ja hieno esimerkki siitä, minkälaisia suomalaistenkin nuortenelokuvien tulisi olla: aitoja, positiivisia kertomuksia asioista, joilla on merkitystä.

Levyllä on myös Härön 22-minuuttinen ruotsinkielinen haastattelu Näkymättömän Elinan tiimoilta FST:n tekemänä, Mannerheimin lastensuojeluliiton traileri, näyttelijöiden ja työryhmän esittelyt tekstiruutuina sekä elokuvan traileri. Ekstrat on tekstitetty suomeksi.

DVD-JULKAISU